Elinkaariarviointi

Elinkaariarviointi

Jenni Ypyä
Elinkaariarvioinnin päävaiheet (ISO 14040-2006)

On korkea aika selvittää itselle ja teille, millaiseen laskentaan ympäristörasitusta ja/tai luonnonvarojen kulumista kuvaavat jalanjäljet pohjautuvat. Laskenta perustuu yleisesti elinkaariarviointiin (LCA eli Life Cycle Assessment), joka on tieteellisin ja kattavin kaikista elinkaarimenetelmistä. Elinkaariarviointi kattaa täydellisimmillään tuotteen tai palvelun edellyttämät toimet koko elinkaaren aikana eli raaka-aineen hankinnasta tuotteen hylkäämiseen saakka, ”kehdosta hautaan”. Muita elinkaarimenetelmiä ovat mm. materiaalivirta-analyysi (MFA), ainevirta-analyysi (SFA) tai ympäristölaajennettu tuotos-panosarviointi (EE-IO).

Elinkaarimallinnuksen etuna on monimutkaisten kokonaisuuksien hallinta. Elinkaarimetodit eivät ole suinkaan valmiita, vaan ne ovat jatkuvan kansainvälisen tutkimus- ja kehitystyön kohteena. Jotta eri elinkaariarviointiselvitysten tuloksia voidaan vertailla keskenään, ne on rakennettava samoja olettamuksia ja asiayhteyksiä käyttäen. Siksi elinkaarianalyysin rakentamiseen on luotu kansainvälinen ISO 14040 – elinkaaristandardisarja, jotka antavat peruspohjan analyysille. Lisäksi esim. hiilijalanjäljen laskentaan on ilmestynyt kansallisia ja kansainvälisiä ohjeistuksia (Linkki: Euroopan komission ylläpitämään LCA -käsikirjaan), vieläpä eri toimialoille. Tämä on erittäin tärkeää, jotta saatuja tuloksia voidaan tarkastella rinnakkain.

Elinkaaritarkastelu koostuu neljästä pääkohdasta (kuva 1): 1) Tavoitteiden ja soveltamisalan määrittelystä, eli raamien asettamisesta. Tässä määritellään ympäristövaikutusluokat, tulosten raportointivaatimus sekä se, kuinka yksityiskohtaisesti ja millä aikavälillä tutkimus tehdään; 2) Inventaarioanalyysi on arvioinnin haastavin vaihe, ja tarkoittaa tiedon keruuta koko tuotejärjestelmästä. Tulosten oikeellisuuteen vaikuttaa suoranaisesti se, miten luotettavaa kerätty tieto on. Tämä vaihe sisältää myös laskennan menettelytavat, joilla tuotejärjestelmän syötteet tai tuotokset saatetaan määrälliseen muotoon; 3) Vaikutusarviointi-osuudessa arvioidaan laskennassa ilmenevien mahdollisten ympäristövaikutusten vaikuttavuutta. Sekä inventaario- että vaikutusarvioinnissa tulokset painotetaan toiminnallista yksikköä kohti, esim. kg tiettyä tuotetta, jonka suhteen panos/tuotostiedot normalisoidaan. 4) Tulosten tulkintaa tehdään koko prosessin aikana. Siinä tunnistetaan tuloksiin vaikuttavat merkittävimmät tekijät, arvioidaan tulosten oikeellisuutta, herkkyyttä ja johdonmukaisuutta, sekä tehdään johtopäätökset. Epävarmuusanalyysi ja lähtötietojen laadun analyysi täydentää tulosten arviointia. Tarvittaessa tehdään tulosten pohjalta suosituksia valitulle kohderyhmälle.

Seuraavalla kerralla paneudumme ravinne-elinkaaritutkimuksemme tavoitteisiin ja rajauksiin, sekä alamme pilkkoa ravinteiden kierron monimutkaista vyyhtiä pienempiin osioihin, jotta tästä kaikesta saisi edes jotakin tolkkua!