Miksi typpijalanjälkesi on niin tärkeä?

Miksi typpijalanjälkesi on niin tärkeä?

Jenni Ypyä

Typpeä täytyy luonnehtia kaksijakoiseksi: yksi elämämme tärkeimmistä rakennusaineista – yksi vakavimmista ympäristön saastuttajista. Suuren huomion saanutta hiilijalanjälkeä laskiessamme unohdamme helposti, että luontomme huutaa huomiota myös muualle, kuten kestämättömään tapaan käyttää ravinteita nykyisessä ruoantuotannossa. Ennen ihmiskuntaa reaktiivista typpeä syntyi kiertoon pieniä määriä salamoinnin ja palkokasvien biologisella typen sidonnalla. Nyt, maapallon väkiluvun ollessa yli 7 miljardia typpeä valmistetaan lannoitteeksi reilut 100 Tg vuosittain. Ympäristöä kuormittavia typen päästöjä syntyy eniten maataloudesta, energian tuottamisesta fossiilisia polttoaineita polttamalla sekä liikenteestä.

Typpi on yksi viidestä välttämättömästä elämän mahdollistajista, sillä typpi toimii rakennusaineena mm. DNA:lle ja proteiinille. Vaikka ilmakehästä 78 % on typpeä, kasvit eivät voi käyttää sitä suoraan hyväkseen. Ilmakehän typpi on molekyylimuodossa N2, jonka sisältämän kolmoissidoksen rikkominen vaatii energiaa. Reaktiivista typpeä saamme kiertoon valmistamalla siitä kemiallisesti lannoitetta (pääosin Haber-Bosch -reaktiolla) n. 120 Tg N /v sekä palkokasvien ja vapaiden mikrobien tuottaman biologisen typen sidonnan kautta (tuottaa ammoniumia maahan kasvien käytettäväksi) n. 40 Tg N /v. Reaktiiviseksi typeksi kutsutaan kaikkia typen muotoja, joilla on radioaktiivista, kemiallista tai biologista aktiivisuutta, kuten proteiinien sisältämät aminohapot tai virtsan sisältämä urea.

Epätoivottua reaktiivista typpeä syntyy energian tuotannossa ja liikenteessä, sillä polttoaineiden palaminen ei ole koskaan täydellistä, vaan osa polttoaineen sisältämästä ja ilmakehän typestä muuttuu typen oksideiksi, joista merkittävimmät ovat NO2, N2O ja NO. Kyseisiä oksideja kutsutaan yhteisnimellä NOx, ”noxit”.  Ammoniakkia pääsee ilmaan myös teollisuudesta ja liikenteestä, mutta pääosin kuitenkin maataloudesta. Maatalouden oleellinen päästö on myös N2O. Typen oksidit ja ammoniakki reagoivat ilmassa pikkuhiljaa typpihapoksi, mikä laskeutuu maaperään tai vesistöön happosateena ja kuivana laskeumana. Ilmaan päässyt ammoniakki voi laskeutua maahan myös ammonium-typpenä,  joka maaperässä nitrifioituu varsin nopeasti. Reaktiolla on maaperään happamoittava vaikutus. Happamoituminen aiheuttaa vahinkoja luonnon ekosysteemille, kuten herkkien eliöiden vähenemistä, tai eliöille haitallisten metallien suurempaa liukenemista.

Veteen pääsevät typen yhdisteet (typen oksidit, ammoniakki ja pelloilta huuhtoutunut nitraatti) aiheuttavat fosforin kanssa vesistöjen rehevöitymistä, mikä on vesistöjen pahin ongelma. Rehevöitymisellä tarkoitetaan levien ja muiden vesikasvien tuotannon kasvua, ja siitä aiheutuvia seurauksia. Tämä uhkaa vesistöjen ekosysteemiä sekä virkistys- ja talouskäyttöä. Maataloudesta aiheutuvaa ravinnekuormitusta voidaan rajoittaa parhaiten tarkennetulla lannoituksella ja sen huolellisella kohdentamisella. Myös peltomaan rakennetta ja vesitaloutta parantamalla sekä suojavyöhykkeiden rakentamisella voidaan vähentää pellolta luontoon pääsevää ravinnemäärää. Typen oksidit muodostavat alailmakehän otsonia, mikä on haitallista terveydelle ja kasveille. Lisäksi se edesauttaa ilmastonmuutosta.

Miten voit sitten vaikuttaa typpijalanjälkeesi? Eniten ruokavalinnoilla, sillä elintarvikkeiden valmistus, etenkin maatalous on suurin typpipäästöjen aiheuttaja. Eri ruokien valmistaminen aiheuttaa erisuuruisia typen päästöjä luontoon. Kasvisruoka kuluttaa tässä suhteessa ympäristöä vähemmän, sillä sama peltopinta-ala, mikä käytetään esim. sian ruokkimiseen, voitaisiin käyttää suoraan kasvisruoan tuotantoon. Lisäksi karjan lanta aiheuttaa suuria typen haihtumia. Kaikki hukkaan heitetty ruoka lisää myös riskiä ravinteiden joutumisesta vesistöön. Minimoidulla energian ja liikenteen käytöllä on typpijalanjälkeesi tietysti myös edullinen vaikutus!

 

Lisää tietoa aiheesta:

Transformation of the Nitrogen Cycle: Recent Trends, Questions, and Potential Solutions. James N. Galloway et al. Science 320, 889 (2008); DOI: 10.1126/science.1136674.

A nitrogen footprint model to help consumers understand their role in nitrogen losses to the environment.    Leach A.M. , Galloway J.N., Bleeker A., Erisman J.W., Kohmc R. & Kitzesd J. Environmental Development 1, issue 1 (2012): 40-66.

www.fertilizer.europe.com

www.ymparisto.fi