Posteri: Typpi- ja fosforivirrat elintarvikeketjussa

Posteri: Typpi- ja fosforivirrat elintarvikeketjussa

Jenni Ypyä

Ravinnejalanjälki-työtä esitettiin oheisen posterin muodossa viimeviikkoisessa Futures for Food- konferenssissa Turussa. Yksi suuria haasteita tulevaisuuden ruokajärjestelmissä on saada elintarvikeketjuihin linkittyvät ravinnekierrot suljetummiksi ja ravinneresursseja säästävimmäksi, mikä tarkoittaa uusien kiertoon otettavien ravinnepanosten vähentämistä sekä kiertoon otetun ravinteen tehokkaampaa kierrätystä. Konferenssikuulumisia, haasteita ja näkymiä tulevaisuuden ruoasta valotamme teille ensi kerralla.

Ohessa olevassa posterissa on kuvattu suhteelliset typen ja fosforin virrat yleisesti ottaen elintarvikeketjussa. Kaavio sisältää ketjuun tulevat ravinnepanokset, ketjun sisällä kulkevat ravinnepanokset (esim. kasvituotannosta rehua eläintuotantoon, eläintuotannosta lantaa takaisin pelloille). Olemme määritelleet tärkeimmät selvitettävät ravinnekierrot kullekin ketjulle:

  1. Halutun tuotteen tuottamista varten haltuun otetut ravinteet, jaetaan:
    1. Primaari haltuun otto – Uudet ravinteet, jotka saatetaan kiertoon. Lannoitevalmistuksen (N, P) tai palkokasvien sitoman typen kautta käyttöön otetut ravinteet
    2. Sekundaari haltuun otto – Jo kierrossa olevien ravinteiden haltuun otto kyseiseen elintarvikeketjuun, kuten lanta, oljet tai kasvinjätteet, kompostimateriaali, raaka-aineet teollisuuteen
  1.  Luontoon karkaavat ravinteet, jotka eivät ole enää kierrätettävissä. Voidaan kuvata myös sanalla päästö = aiheuttaa luontoon rasitusta, kuten happamoitumista, rehevöitymistä tai hapen loppuun kuluttamista
    1. Lannoitevalmistuksessa fossiilisten polttoaineiden poltossa muodostuvat ja haihtuvat typenoksidit (N2O, NOx)
    2. Peltoviljelyssä typpeä sisältävien lannoitteiden ja lannan levityksestä aiheutuneet typen haihtumat typen ammoniakin (NH3) tai denitrifikaation tuotoksen, dityppioksidin (N2O) muodossa. Samaisia päästöjä aiheutuu eläintuotannossa laidunnuksessa sekä tarhauksessa syntyneestä lannasta.
    3. Viljelysmaalta typen ja fosforin huuhtoumat pintaan levitetyistä lannoitteista ja lannasta (myös laidunnuksessa ja tarhauksessa syntyneestä lannasta), salaojavaluntana tai eroosion vaikutuksesta (fosfori).
    4. Hävikit, jotka päätyvät sekajätteeseen: maataloudessa, elintarviketeollisuudessa, varastoinnissa, kaupoissa, ravintoloissa, kuluttajilla.
    5. Biojätteen käsittelyssä sekä jäteveden puhdistuksessa luontoon pääsevät ravinteet.
  1. Kiertävät ravinteet = jollakin tapaa kierrätettävissä olevat ravinteet
    1. Ketjun sisällä kiertävät ravinteet esim. lannan, olkien, rehun, kasvinjätteiden muodossa
    2. Muualle hyötykäyttöön lähtevät ravinteet, kuten viljojen kuoret rehuteollisuuteen
    3. Luonnon tai ihmisten järjestämissä prosesseissa haihtuva N2. Typpikaasu on ns. neutraali kaasu ympäristölle, se ei rasita itsessään ympäristöä. Typpikaasua on noin 78 % ilmakehässä, mistä sitä on otettavissa aina uudelleen kiertoon. Kokonaisravinnetalouden kannalta toki typpikaasunakin hävinnyt ravinne on tappio siinä mielessä, että se pitää energian avulla tuottaa uudelleen halutessaan kiertoon.

Kaikki kolme tärkeintä parametria voidaan laskea massaperusteisesti haluttua tuotetta kohti. Esim. 1 kg kaurahiutalepakettia varten käyttöön otetut primaari- tai sekundaari-ravinteet: kg N tai P / kg kaurahiutaletta. Pitemmälle vietynä tulos voidaan sitoa myös laadullisiin parametreihin, kuten tuotteesta saatuun energiaan, tai valkuaispitoisuuteen.

Kun yllä kuvatut ravinnekierrot on selvitetty, tiedetään kaikki oleellinen ketjun ravinteiden kierrosta, jolloin voidaan arvioida ketjun ravinnetalouden kestävyyttä. Samoin voidaan vertailla ketjua toisiin vastaaviin ketjuihin, esim. voiko kiloa kaurahiutaletta tuottaa ja kuluttaa jotakin toimintatapaa muuttamalla tehokkaammin?