Ravinnejalanjälki vuosiseminaarissa

Ravinnejalanjälki vuosiseminaarissa

Jenni Ypyä

NUTS-vuosiseminaarissa 17.9. esiteltiin ravinnejalanjälkeä: taustaa, miksi ravinnejalanjälki-työkalu on tärkeää luoda, ja lyhyesti työkalun periaatteet. Kaikki te, joita kutsu ei jostakin syystä tavoittanut, saatte nyt esityksen lyhennettynä, samoin kuin esityksestä virinneet kommentit.

Olette jo varmaan saaneet ymmärryksen, että ravinnetalous alkaa olla hyvin haasteellisen tilanteen edessä: väestöä on maapallolla nyt 7 miljardia, vuoden päästä reilusti enemmän. Kasvin pääravinteet typpi, fosfori ja kalium ovat olennaisessa roolissa väestön ruokinnassa, eikä korvaavia aineita luonnosta ole keksitty. Toisaalta usean tutkijan mukaan (Rockström ym.) maapallon kantokyvyn rajat on jo moninkertaisesti ylittynyt niin fosforin kuin typenkin osalta. Yhä suurempi määrä väestöä pitäisi pystyä siis ruokkimaan tehokkaasti, mutta samaan aikaan yhä vähemmän ympäristöä kuormittavasti.

Lannoitteiden saatavuus: Typpeä meillä maapallolla on (78 % ilmakehästä), mutta sen valmistus on hyvin energiaintensiivistä, ja suurilta osin riippuvainen fossiilisista energiavaroista, sama ongelma koskee kaliumia. Olemme siis riippuvaisia tuontienergiasta myös lannoitteiden osalta. Fosforiapatiittia esiintyy sen sijaan vain muutamien maiden alueella, eniten Kiinassa, USA:ssa ja Brasiliassa. Euroopan maatalous on pitkälti Marokon fosfori-esiintymien varassa. Tämä ei ole hyvä yhtälö tulevaisuudessa, etenkään mahdollisen globaalin ruokakriisin iskiessä. Ylipäätään oikeudenmukainen lannoitteiden saatavuus on nykypäivänäkin rajoittunutta maailmanlaajuisesti, saati hintojen noustessa pilviin energian hinnan nousun myötä.

Ravinteiden hyötykäyttö elintarvikeketjussa on matalalla tasolla. Jos lasketaan, mikä osuus peltoon levitetystä lannoitteesta / ravinnevirroista päätyy ruoan muodossa kuluttajalle, luku on Suomessa tehdyn ainevirta-analyysin mukaan typelle 20 %, ja fosforille samansuuruinen, 21 %. Pellolle tuodut ravinnepanokset pitävät sisällään pellolle tuodut kasvimassat, esim. oljet, sekä tietenkin lannan. Maailmalla ollaan saatu hyvin saman suuruisia lukuja ravinnekäytön tehokkuudesta ketjuissa.

Kansainväliset kestävää ravinnetaloutta ajavat järjestöt ovat julkaisseet raportin ”Our Nutrition World”. Siinä korostetaan tulevaisuuden painopisteenä ravinnekiertoa selittävien työkalujen tuottamista, ja työkaluna etenkin koko ketjun kattavaa ravinteiden käytön tehokkuuslukua, joka määritellään raportissa suhdelukuna: kaikki uudet ravinteet, jotka on otettu käyttöön halutun tuotteen tuottamista varten. Uusina ravinteina pitäisi ottaa huomioon ainakin mineraalilannoitteet, biologisen typen sidonnan kautta tullut typpi sekä lannoitevalmistuksessa typpimäärä, joka muuntuu typen oksideiksi.

Kaiken kaikkiaan näemme, että ravinnejalanjälki-työlle on tilausta, ja se tulee toivottavasti tarpeeseen myös Suomessa. Näemme, että tässä työssä on hyvin tärkeää tarkastella uusien ravinteiden tuottamaa tuottoa, tai haltuunottoa, kuten sitä voi myös kuvata. Toiseksi näemme, että emme voi tarkastella ketjua varten haltuun otettuja ravinteita vain uusien ravinteiden näkökulmasta, sillä työkalumme tulee toimimaan ennen kaikkea ketjun kestävyystyökaluna. Tällöin ketjun toimijan kannalta on tärkeää myös tietää, miten paljon tuoteketju käyttää lisäksi kiertäviä ravinteita, niin oman ketjun tuottamana, kuin toisen ketjun tuottamana.

Suomen vesistöt ovat jo alueittain hyvin huonossa kunnossa liiallisten ravinnevuotojen takia. Siksi haluamme tarkastella myös kunkin ketjun ravinteiden vuodon aiheuttamaa päästöä ympäristössä, emme pelkkää haltuun ottoa.

Ravinnejalanjälki-työn esittely herätti aktiivista keskustelua, mitä jatkettiin maittavalla, teemaan kuuluvalla lounaalla. Pääviesti oli, että teemme tärkeää ja mielenkiintoista työtä. Yleisössä haluttiin myös tietää realistisen vastauksen siihen, mikä osuus käyttöön otetuista ravinteista joutuu pois kierrosta. Kääntäisin kysymyksen asettelun niin, mikä osuus käyttöön otetuista ravinteista ei voi toimia enää ravitsemusroolissa, mikä ravinteen perustehtävä on. Väärään paikkaan joutunut, ja väärässä muodossa oleva ravinne on joutunut pois kierrosta. Tähän saamme tarkemman vastauksen työn edetessä.

Seminaarissa tunnistettiin jo tiettyjä ravinteiden vuotokohtia, ja nähtiin perusongelmatkin siihen, miksi niitä ei voi tukkia. Yksi konkreettinen esimerkki on kaupoissa syntyvä elintarvikehävikki, kun tuotteita jää myymättä esimerkiksi ”viimeinen käyttöpäivä” tai ”parasta ennen” -päiväyksen ylittyessä. Maalaisjärjellä voisi ajatella, että tuotteet voisivat olla käytettävissä pidempäänkin (aistinvaraisen arvioinnin perusteella, ennen kuin esim. älypakkaukset ovat arkipäivää…). Valitettavasti kauppojen on pelattava varman päälle ja noudatettava tuotteiden poisantamisen suhteen tiettyjä periaatteita. Sääntöjä elintarvikkeiden luovuttamisesta hyväntekeväisyyteen on siis vastikään höllennetty, mutta kysyttiin, onko tarpeeksi? Systeeminen muutos kohti ruokahävikin vähentämistä lienee kuitenkin alkanut, osin ruohonjuuritasolta kuten Jyväskylässä ylijääneen kouluruuan osalta. Kaupassakin voi itsekin tehdä valintoja: Vaikka teet sitä jauhelihakastiketta tänään, valitsetko sittenkin sen alimpana olevan lihapakkauksen, jolla on päiväystä mahdollisimman pitkään jäljellä? Valitsetko ne tomaatit, jotka ovat tasaisen punaisia ilman kosmeettisia värivirheitä?

 

Lähteet:

Our Nutrition World, The challenge to produce more food and energy with less pollution. 2013. Global Overview on Nutrient Management

Rockström ym. 2009. A safe operating space for humanity. Nature 461, 472-475.

Rockström ym. 2009. Planetary boundaries: exploring the safe operating space for humanity. Ecology and Society 14 (2), 32.