Rivi jalanjälkiä

Rivi jalanjälkiä

admin

Kun puhe kääntyy kestävän kehityksen tavoittelemiseen, puheeseen liitetään myös erilaiset jalanjäljet, jotka antavat konkreettista tietoa nykyisen kulutuksemme tahdista, suhteutettuna maapallon kestävyysrajoihin. Ravinnejalanjäljen määrittelyn lisäksi haluan selvittää teillekin, mitä yleisimmin käytössä olevat jalanjäljet itse asiassa kuvaavat – nämä kun menevät sekaisin nimikkeidensä takia hyvin helposti.

Ekologinen jalanjälki = Kuvaa sitä maa- ja vesialuetta, mikä tarvitaan ihmisen tai ihmisryhmän kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn. Maa- ja vesialueita mitataan globaalihehtaareina, eli sinä keskimääräisenä tuottavan maan pinta-alana, joka tarvitaan resurssien tuottamiseen ja jätteiden käsittelyyn. Vertaamalla ekologista jalanjälkeä käytettävissä olevaan tuottavaan maapinta-alaan eli biokapasiteettiin voidaan arvioida, onko toiminta kestävyyden rajoissa. Esimerkiksi maailman ympäristöjärjestö WWF on kehittänyt laskurin ekologisen jalanjäljen laskentaan: http://footprint.wwf.org.uk/

Hiilijalanjälki = Kuvaa tuotteen, palvelun tai toiminnon aiheuttamaa ilmastovaikutusta eli sitä, miten paljon kasvihuonekaasuja tuotteen tai toiminnan elinkaaren aikana syntyy. Ilmaston lämpenemistä aiheuttavia kasvihuonekaasuja ovat hiilidioksidin (CO2) lisäksi metaani (CH4), typpioksiduuli (N2O) sekä fluoratut kasvihuonekaasut ja hiilivedyt, jotka tulisi ottaa myös huomioon (Iso-Britannian standardiviranomaisen tekemän ohjeistuksen mukaan; PAS 2050, 2008). Tarjolla on runsaasti laskureita, joissa on tehty osin erilaisia rajauksia mm. mukaan otettavien kaasujen suhteen. Näin ollen on oltava tarkkana, mitä tulos todella kertoo. Hiilijalanjälki ilmoitetaan kasvihuonekaasujen yhteenlaskettuna määränä, hiilidioksidiekvivalenttina. Laskennassa hyväksikäytetään kunkin kaasun karakterisointikertoimia.

Vesijalanjälki = Käsitteenä verrattavissa ekologiseen jalanjälkeen. Jalanjäljellä tarkoitetaan yhteiskunnan kulutuksen vaatimaa vesimäärää – talousvettä, sekä kaikkien kulutettujen tuotteiden vaatimaa piilovettä eli virtuaalivettä. Virtuaalivesi tarkoittaa tuotteiden ja niiden raaka-aineiden tuotannossa kulunutta veden määrää, mikä on usein valtavan suuri verrattuna tuotteen itsensä sisältämään veden määrään. Vesijalanjälki voi muodostua kotimaisesta että ulkomaisesta veden kulutuksesta.

Suomen vesijalanjälki = Suomessa kulutettu vesi + Suomeen tuotujen tuotteiden kuluttama vesi – Suomesta vietyjen tuotteiden kuluttama (suomalainen) vesi. Tuotteen valmistukseen tarvittava vesi lasketaan kuuluvaksi siis kuluttajan vesijalanjälkeen, ei tuottajan. Harmaan, vihreän ja sinisen veden määritelmät, sekä oman vesijalanjälkesi voit laskea www.vesijalanjälki.org.

Ravinnejalanjälki / typpijalanjälki / fosforijalanjälki = Ei vakiintunutta termiä / määritelmää.

USA:ssa kehitetty typpilaskuri määrittelee typpijalanjäljen kuvaavan sitä reaktiivisen typen kokonaismäärää, joka menetetään luontoon tuotteen tai toiminnon kulutuksen takia (N-print). Laskuri pitää sisällään 4 osa-aluetta: ruoka (tuotanto ja kulutus), ”housing”, liikenne ja hyödykkeet / palvelut. Reaktiivisella typellä (NR) tarkoitetaan kaikkia muita typen muotoja, paitsi ilmakehässä olevaa typpimolekyyliä N2.

Mielestämme typen ja fosforin ravinnejalanjälkiin on suhtauduttava eri tavoin. Typpi on loppumaton luonnonvara (ilmakehässä 78 %), mutta oleellista on, missä muodossa ja miten paljon sitä päätyy vesistöön ja maaperään eri toimintojen takia. Mitä enemmän typpeä tarvitaan esim. elintarvikesysteemissä, sitä enemmän sitä päätyy luontoon.

Fosforiresurssit ovat sen sijaan maapallolla rajalliset, jotka hupenevat yhä nopeammin. Maataloudessa maahan lisätystä fosforista (epäorgaaniset tai orgaaniset lannoitteet) osa päätyy sadon mukana eteenpäin, osa joutuu kierron avoimuuden takia vesistöön, ja osa pidättäytyy maahan (tästä syvempi kuvaus ensi kerralla). Näin ollen fosforijalanjäljen laskennassa tulee ottaa maan osalta huomioon 1) maahan pidättyvä fosfori, kuin myös 2) aiemmin maahan ihmisten toimesta kumuloitunut fosfori siinä määrin, että kasvit voivat käyttää sitä hyväkseen.

Kuten vesijalanjäljessä, ravinnejalanjäljessäkin voidaan käyttää termiä virtuaaliravinne (piiloravinne), eli se ravinnemäärä, mikä tarvitaan tuotteen valmistamiseen, mutta mikä ei sisälly lopputuotteeseen. Virtuaaliravinteen määrä voi olla hyvinkin suuri lopputuotteen sisältämään ravinnepitoisuuteen nähden.

Tässähän käy näköjään niin, että ei malta lopettaa kirjoittamista, kun niin aiheesta innostuu… smiley