Hyvät, pahat ravinteet

Hyvät, pahat ravinteet

Ravinteet ovat elämisen elinehto. Esimerkiksi tuottava ja terve sato vaatii riittävän ravinteikkaan maan. Ihannetilanteessa kasvuun käytetyt ravinteet kiertävät ekosysteemissä ja palautuvat takaisin kiertoon. 

Näin ei kuitenkaan ole. Ihmisen toiminnan seurauksena ravinteita, etenkin typpeä ja fosforia, tulee ravinnekiertoon liikaa. Ruuan tuotanto aiheuttaakin nykyisin suurimmat ravinnepäästöt. Ketjussa on liian paljon vuotokohtia, joista ravinteita pääsee karkaamaan luontoon aiheuttaen erilaisia ympäristöongelmia.

Typpi auttaa satoa kasvamaan

Runsas kemiallisten lannoitteiden ja fossiilisten polttoaineiden käyttö ovat aikanaan mahdollistaneet maatalouden teollistumisen. Maatalous hyötyy typpilannoitteista, koska ne kasvattavat viljelykasvien satoa ja laatua.
Typen ja fosforin kestämätön käyttö sekä ravinteiden kierron avoimuus rasittavat kuitenkin kohtuuttomasti ympäristöä. Viljelykasveilta käyttämättä jäänyt typpi esimerkiksi rehevöittää huuhtouman mukana vesistöihin päästyään pinta- ja pohjavesiä. Lisäksi osa ilmaan haihtuvista typpiyhdisteistä aiheuttaa ilmaston lämpenemistä.

Maatalous tarvitsee reaktiivista typpeä. Se muutetaan ilmakehästä reaktiiviseen muotoon, minkä jälkeen kasvit voivat hyödyntää sitä. Reaktiivista typpeä valmistetaan 121 miljoonaa tonnia vuosittain, kun esitetty arvio maapallon kestorajasta on vain 35 tonnia.
Fossiiliset polttoaineet ovat maatalouden jälkeen seuraavaksi suurin reaktiivisen typen edistäjä maapallolla.

Ympäristölle haitallisimmat vaikutukset syntyvät, kun tuotettu reaktiivinen typpi päätyy huomattavissa määrin luontoon, ennen kaikkea luontoa kuormittavina yhdisteinä.
Fossiilisten polttoaineiden palaminen vapauttaa ilmakehään kasvihuonekaasujen lisäksi haitallisia typen oksideja, jotka aiheuttavat maaperässä ja vesistössä happamoitumista. Alueellisesti ne myös edesauttavat alailmakehän otsonin vaikutusta. Typen oksideja pääsee ilmakehään myös liikenteen ja teollisuuden aiheuttamana.

MIKÄ RAVINNEJALANJÄLKI?

Yksi NUTS-hankkeen konkreettisista tavoitteita on määrittää ravinnejalanjälki ruoan, energian, hyödykkeiden sekä palveluiden tuottamiselle. Ravinnejalanjälki on työkalu jonka avulla mitataan, kuinka paljon ravinteita tuottamiseen tarvitaan, kuinka paljon uutta ravinnetta otetaan järjestelmään, ja kuinka paljon ravinteita valuu vuotokohdista ympäristöön.

Etenkin ravinteiden kierron kannalta elintarvikeketjun kehittäminen on oleellista. Tänä päivänä elintarvikeketju on niin sanottu avoin ruokajärjestelmä, jossa ravinteita pääsee luontoon niin maataloudessa (ravinnehuuhtoumat, karjalantajätevedet), mutta myös jalostuksessa (tuotantohävikit), vähittäismyynnissä (biojäte) sekä kuluttajan tuottamien jätteiden muodossa (biojäte, puhdistamoliete). Elintarvikeketjun jokaiseen osioon sisältyy myös energiantuotanto ja liikenne.

Hankkeen tavoitteena on kehittää avoimesta elintarvikeketjusta hallittu ja mahdollisimman suljettu systeemi, jossa käyttöönotetut ravinteet kiertävät uudelleen käytettäviksi. Onnistumiseen tarvitaan uudenlaista näkökulmaa ja yhteistyötä eri toimialojen kanssa.
Mukaan talkoisiin tarvitaan maanviljelijät, tuottajat, kauppiaat, kuluttajat, päättäjät ja kaikki muut toimintaan kuuluvat sidosryhmät. Muutoksen vauhti riippuu meistä kaikista.