Paikallinen kierrätys

Lahna on hunaja

’Kuparikylkistä savulahnaa ja sunnuntaiksi pihvit’. Täytän ruokakoria myös lähimeijerin maidolla ja naapurikunnan juustolan tuotteilla. Thaimaalaiseen tonnikalaan ei ole varaa kuin jouluaterialla, mutta lanttulaatikko valmistuu valmiista survoksesta näppärästi vaikka joka päivä.

Huidon särkibiodieselillä pörräävän moottoroidun riksan suuntaan ja hyppään kyytiin. Lompsaa ei tarvitse kaivella – julkinen palvelu kun on. Ajamme ohi tuoksuvan apilaniityn, jolla mehiläiset keräävät hunajaa… pelloilta korjataan vihanneksia ja mansikkaa.

– Muistan sellaisenkin ajan, jolloin lahnaakaan ei kauppakalana pidetty ja kalaretken päätteeksi vedettiin roskakalat vessasta alas – niin, silloin oli sellainen kuin vesivessa… Nykyään särkikalat syödään tai niillä mennään töihin, ja kaikki pannaan tarkkaan kiertoon, tässä läänissä kun ei ole fosforivaroja louhittavaksi, öljystä nyt puhumattakaan. ...Meidänkin tornitalosta kerätään kahta lannoitteiden raaka-ainetta, kiinteää ja nestemäistä, kiinteä mädätetään ensin sähköksi ja lämmöksi ja mädäte levitetään sitten lähiseudun pelloille. Järvistä korjataan isot ruoko- ja kaislasadot polttoon ja tuhka pannaan lannoitteeksi.

Uusiutumattomien ravinnevarojen käytöstä ja kaikista kuljetuksista on tullut tolkuttoman kallista, kun fossiilisten resurssien käyttöä verotetaan rankasti. Sama koskee kaikkia saastuttavia raaka-aineita – ihmiset pukeutuvat vain luonnon- ja muuntokuituihin, ja lääkkeiltäkin vaaditaan jäämättömyyttä. Niinpä kaikki jätteet ovat turvallisia kierrättää ja hajoavat luonnossa. Lomat menevät kalastellessa ja videobileissä etiopialaisten ystävien kanssa.