Typpiähky - uusi vaivamme

Ympäristörintamalla kuohuu. Vanha tuttu ilmastonmuutos saa nyt kaverikseen typpiähkyn. Yksinkertaistettuna typpiähky tarkoittaa sitä, kun liikaa vääränlaista typpeä kertyy liikaa väärään paikkaan.

Ympäristörintamalla kuohuu. Vanha tuttu ilmastonmuutos saa nyt kaverikseen typpiähkyn. Yksinkertaistettuna typpiähky tarkoittaa sitä, kun liikaa vääränlaista typpeä kertyy liikaa väärään paikkaanIlmasta lähes 80 % on typpeä, mutta se on inertissä, eli haitattomassa muodossa. Haitallisella tai vääränlaisella typellä tarkoitetaan reaktiivista typpeä ja vääränlaisilla paikoilla tarkoitetaan lähinnä ilmakehää ja vesiekosysteemiä. Typen kertyminen ilmakehään aiheuttaa ilmastonmuutosta, otsonikerroksen pienentymistä ja happosateita. Vesiekosysteemissä typpi taas aiheuttaa rehevöitymistä, happikatoa, biodiversiteetin vähentymistä ja juomaveden pilaantumista.

Typpi on kasvin kasvun yksi perusedellytyksistä ja ihmisetkin tarvitsevat typpeä proteiinin muodossa. Paradoksaalista kyllä, kasvit ovat kuitenkin kykenemättömiä käyttämään inerttiä typpeä ja tarvitsevat reaktiivista typpeä eli tätä ns. vääränlaista typpeä. Väärä onkin tarpeellista, mutta kohtuuden rajoissa.

On ainoastaan kaksi vaihtoehtoa muuttaa ilman inertti typpi reaktiiviseen muotoon, muutamien bakteerien avulla ja ammoniakin valmistuksen kautta. Tästä seuraa se, että reaktiivinen typpi maataloudelle on sama kuin hiili energiantuotannolle. Ammoniakista valmistetaan typpilannoitteita, jotka ovat teollinen vaihtoehto kasvin typen saamiseksi, mikä vastaa ikään kuin fossiilisia polttoaineita energiantuotannossa.

Hiilen kierron hallinta on valtuutettu energiasektorille ja nyt typpikierto pitäisi saada hallintaan ruokasektorin kautta. Mitä energia on hiilelle, sitä ruoka on typelle. Samalla tavalla kun pyritään pääsemään fossiilisista polttoaineista eroon, olisi vähennettävä typpilannoitteiden käyttöä. Uusiutuva energia voitaisiin verrata luomuviljelyyn, kun taas ydinenergiaa maanviljelyn bioteknologiaan. Liha on ruoantuotannon sähköä, niin kauhean hyvää ja kätevää, mutta niin huonolla hyötysuhteella. Samoin kuin sähköä ei voi säilöä, proteiineja ei voi syödä varastoon.

Ilmastostrategiasta  voisi ottaa oppia ja tuoda elementtejä myös typpistrategiasta:

  •  Ensiksi asetetaan jokin kestävyyden rajapyykki, niin kuin ilmastomuutoksen tapauksessa se on ollut kahden asteen lämpeneminen;
  • Tutkitaan koko tuotanto- ja kulutusketju (viljely, karjatilat, ruoan valmistus ja jakelu, valmistus ja ruokavalio) ja etsitään kohtia, joissa voi parantaa kokonaisuuden ”typpitehokkuutta”;
  • Luodaan typpikauppa hiilikaupan tapaan eli hyödynnetään markkinavoimia;
  • Laajennetaan tutkimusta maanviljelyn ja ekologian rajapinnassa;
  • Ja keskitytään hyvävaraisten ruokavaliovalintoihin(Socolow 1999).

Typen luonne mahdollistaa myös sen, mikä hiilen hallinnassa ei ainakaan vielä ole mahdollista. Typpi voidaan kierrättää. Kun typestä ei voida päästä eroon kokonaan, eikä sitä voida vaihtaa mihinkään muuhun, voidaan yrittää sulkea materiaalivirrat.

Henkilökohtaisella tasolla olemme oppineet läksyt energian säästämisestä ja toisaalta polttoainehinnat ja hiililaskurit ovat pistäneet meidät arvioimaan omia elämäntapatottumuksia uudelta kantilta. Nyt pitäisi ruoan suhteen tehdä samanlainen asennemuutos typpiähkyn välttämiseksi.

 
Lähde: Socolow, Robert H. 1999. Nitrogen management and the future of food: Lessons from the management of energy and carbon. PNAS Vol. 96 No. 11, 6001- 6008.